Lainaus hankkeen suunnitelmasta:
”Päätavoitteena on monialaisten, yllättävienkin ja uudenlaisten yhteistyörakenteiden luomisessa luovien alojen uusiin asiakkuuksiin kannustaen.”
Mitä sitten käytännössä on tapahtunut? Tässä hieman Luotsie- ja Luotsie+ -hankkeiden tapahtumia satunnaisessa järjestyssä:
• Yhteistyö Taipalsaaren kunnan kanssa on edennyt läpi hankkeen: työpajoja, yhteistä kehittämistä, hyvinvointikysely, kunnanjohtajan ja yrittäjien aamukahvi-hetkien henkiin herättäminen ja korkeakoulun välisen pysyvämmän yhteistyömallin rakentamista.
• Opiskelija-assistenttien tekemä kartoitus yrityksissä ja sen pohjalta kehitetty Luovat aamukahvit (jota tullaan vielä jatkamaan loppuhankkeen ajan!).
• Kulttuurimatkailun kehittämistä ruohonjuuritasolla: Saaristokierroksen pilotointi yritysyhteistyössä, sen jatkeena kulttuurimatkailutyöpajat ja tästä jalkautuneet omat pienryhmätapaamiset.
• Osta miult! tapahtuma marraskuussa, Luovuudesta liiketoimintaa -seminaari maalisuussa ja muut pienemmät näkyvyystapahtumat, kuten Start Up Millilla syyskuussa ja Hyvinvoinnin välitystoimiston Rekrytorilla mukana olo maaliskuussa. Ihmisten yhteen törmäyttämistä ja luovan osaamisen esille nostamista.
• Yrittäjien verkoston vahvistamiseksi Facebookiin luotiin luovan alan ammattilaisille oma suljettu ryhmä. Tavoitteena on edistää yrittäjien välille keskustelua ja yhteistyötä, joka jatkuu hankkeen loputtuakin. Erilaiset pienryhmäverkostotapaamiset pitkin vuotta.
• Paikallisten korkeakouluopiskelijoiden osaamisen esille tuominen mm. opiskelija-assistenttien työtehtävien kautta (mm. yrityskartoitus, Taipalsaaren hyvinvointikartoituksen toteuttaminen, innovaatiopajat taipalsaarelaisille koululaisille, kartoitusta luovan alan yrittäjille ja aloitetut opinnäytetyöt).
Luotsie on kaiken aikaa edennyt hyvin kokeillen ja parhaita toimintamuotoja hakien. Jotta hanke pysyy hallinnassa ja tavoitteet kaikilla osapuolilla selkeinä mielissä, oleellista on kokeillessa pitää korvat höröllä ja olla avoin kentältä tulevilla ajankohtaisille signaaleille. On aina helppo kertoa onnistumisista, joita tässäkin hankkeessa on useita, mutta uskon että todellinen oppiminen pohjimmiltaan tapahtuu juuri virheiden ja niistä oppimisen kautta.
Tässä muutamia hankkeessa matkan varrella esille tulleisa mutkia:
1. Opiskelijoiden mukana olo yhteistyössä
Alkuun hankkeessa lähdettiin muodostamaan toimintamallia ajatuksella, että syntyy pilottikokeiluja, joissa on aina mukana asiakas, yrittäjä ja opiskelija. Lopulta todettiin, että tämä on hankala tapa toimia. Kaikille kaikkea on sama kuin ei kenellekään mitään. Se mikä hyödyttää uransa alussa olevaa opiskelijaa, ei hyödytä ammattitaitoista yrittäjää. Jos tavoitteena on vain saada paljon ihmisiä yhteen ilman sen kummempia syvempiä tavoitteita, ollaan kehittämistyössä pahasti hukassa. On oltava reilu kaikkia osapuolia kohtaan, ja sanottava ei, silloin kun sen aika on, ja laitettava stoppi, jos aletaan mennä yhteistyössä väärään suuntaan.
Ratkaisuna hankkeen loppuvaiheessa tehtiin selkeämpää erottelua opiskelija- ja yritysyhteistyölle. Emme haluaedistää sitä mielikuvaa, että opiskelijoilla olisi kätevä teetättää ilmaiseksi töitä. Ammattitaitoiset tehtävät tilataan ammattilaisilta heille maksaen, ja jos halutaan tukea nuorten opiskelijoiden työelämävalmiuksia, toteutuu tämä eri reittiä.
Hankkeen alussa teimme myös blogin sivuille opinnäytetyöpörssin sillä ajatuksella, että edistämme yrittäjien ja paikallisen korkeakouluissa lymyävän osaamisen kohtaamista. Kuten ehkä tarkkasilmäisimmät ovat huomanneet, tämä poistettiin sivulta. Sen sijaan olemme alkaneet välittää näitä tietoja jo olemassa olevia kanavia pitkin. Pidemmän tähtäimen vaikutuksia halutessa on turha tehdä päällekkäistä työtä. Hienosti toimiva Firmatiimi välittää LUT:n ja Saimaan amk:n osaamista yrityksille, ja tämä toimii opinnäytetöiden päävälityskanavana. Hankkeessa tehty työ ei kuitenkaan valunut hukkaan, sillä alkuvuodesta Saimaan amk:n opiskelijat tekivät opinnäytetöinä Luotsie:n kautta mm. markkinointikampanjan Taipalsaaren kunnalle ja markkinointistrategian yhdelle teknologiayrityksille.
2. Yritysmaailmassa on oltava aina valmis muutoksille
Oppilaitokset toimivat hyvin erilaisten aikataulujen ja toimintalogiikkojen sanelemana verrattuna yritysmaailmaan. Tämä tuli hankkeen aikana huomattua, kun osa aloitetuista toimista menikin toiseen suuntaan kuin alun perin ajateltiin. Tätä ei kannata ajatella huonona asiana, mutta hyvänä oppina siitä kuinka yritysyhteistyössä pitää olla hyvin avoin muutoksille ja valmiina tarttumaan uusiin aihioihin lennossa.
Meillä oli keväällä visiona toteuttaa ennen ja jälkeen -tilacase toimistotiloissa Lappeenrannassa. Mukana oli sisustusalan ammattilaisten suunnittelutyö (josta asiakas itse maksoi) sekä suunnitelmissa oli ottaa mukaan opiskelijoiden taidetta ja kädentaitoja. Matkan varrella mukana olleille yrityksille tuli uusia toimenkuvia, kiireellisempiä asioita, yksi muutto ja kaikenlaisia muutoksia. Suunnitelmat toteutettiin kuten sovittu, mutta käytännössä toteutus jäi muiden asioiden jalkoihin. Yrittäjälle tärkeintä on aina ydinliiketoiminnan pyörittäminen ja tälle on annettava rauha. Uskon, että tämäkin asia lähtee uudelleen käyntiin ja etenee paremmalla ajalla uudestaan. Nyt on oikeita ihmisiä saatettu yhteen, ensimmäisiä versioita sisustussuunnitelmista tehty ja osia toimistoelementeistäkin toteutettu. Työ jatkuu paremmalla ajalla, eikä mikään toteutettu työ mennyt hukkaan, vaikka täysin maaliin asti ei vielä päästykään.
3. Toimintamuotojen konkreettinen muotoilu
Suutarin lapsella ei ole kenkiä, kuten sanotaan. Kuinka monet kerrat itsekin olen osallistunut markkinointikoulutuksiin, joissa on kerrottu hyvistä keinoista lähestyä asiakasta. Kun lähdimme tekemään opiskelijoiden kanssa yrityskartoitusta, haluttiin löytää niitä tarpeita, joita luovan alan osaamista kohtaan on. Näitä myös hyvin löysimme! Tästä luontevana jatkona oli lähteä etsimään oikeita ihmisiä yhteen, jotta tarpeet ja tarjoajat kohtaisivat. Ensin lähdimme jatkamaan tästä keräämällä tietoja eri ihmisten osaamisesta yhteen. Syntyi massiivisen kokoisia sähköposteja ja sekavia tarjouksia, ja oli selvää, että asiakkaiden lähestymiseen tarvittaisiin selkeämpi tapa lähestyä.
Elokuussa järjestetyssä verkostotapaamisessa DraamaSaappaan Henna Laitinen sanoi ääneen sanat: LUOVAT AAMUKAHVIT. Siitä lähdin kehittämään konseptia, jota olisi helppo tarjota eteenpäin. Me hankkeena välitämme osaamisen tarpeiden ja toiveiden mukaan, kaupat hoituvat yrittäjien kesken. Konsepti on yksinkertaisuudessaan niin helppo ja selkeä, että nyt jo ihmetyttää miksi emme alusta asti keksineet tällaista toimintatapaa.
Oppina tästä ainakin itse opin: on mietittävä selkeä ja konkreettinen, kaikille yhtäläinen tapa lähestyä ihmisiä jo alusta alkaen.
4. Ilmaisia lounaita ei ole
Hankkeen alussa minulla itsellä ainakin oli kova into saada ihmisiä yhteen ja toimintoja alulle. Innostuneisuus on hyvä asia, mutta on myös tarkkaan mietittävä kuka hyötyy ja mitä. Mielestäni on äärimmäisen tärkeää (sanon tämän kokemuksesta), että luovan alan kehittämishankkeilla ei tallota omille varpaille.
Luovaa alaa edustavien tahojen tulisi kaikin keinoin edistää sitä ajattelua, että luovasta osaamisesta tulee maksaa. Kuten maksamme remonttimiehelle, sähköasentajalle ja kokille hänen käyttämästään työajasta, meidän tulee maksaa myös teatterintekijälle, kuvataiteilijalle ja sisustussuunnittelijalle kaikesta siitä ajasta, johon hän ammattitaitoaan käyttää.
Jos hanke tarjoaa eteenpäin työtä ilmaiseksi, pidemmällä tähtäimellä suurin häviäjä ovat luovat alat. Ilmaisuus ei välttämättä ole sitä, etteikö tekijälle itselleen maksettaisi. Tekijälle saatetaan maksaakin kunnon korvaus, mutta jos loppukäyttäjä (kuten yritys) saa tuotteen tai palvelun ilmaiseksi esim. hankkeen tuella, jää pidemmän tähtäimen hyöty saavuttamatta. Tarkoitusperät ovat puolin ja toisin hyvät – halutaan vaikkapa tuoda luovaa osaamista esille sinne, missä sitä ei ennen ole ollut. Tahdotaan edistää yllättäviä kohtaamisia kulttuurin ja ihmisten välille. Mutta jos halutaan nostaa luovan alan arvostusta ja korostaa sen merkitystä työnä, josta kuuluu maksaa, tämä ei tapahdu, jos yhteistyön osapuolet eivät itse siihen panosta.
Mitä tästä kaikesta opimme ja minne seuraavaksi menemme?
Usein kuulee sanottavan, että hankkeista ei saada mitään oikeaa ikinä aikaiseksi. Luotsie:ssa alulle saatetut polut eivät ehkä yksikään tule valmiiksi, kun hanke helmikuussa päättyy. Olennaisinta ei olekaan se, mikä päättyy, vaan se mikä alkaa. Olen jo nyt kuullut useista asiakkuuksista, yhteistyökuvioista ja kaupoista, jotka ovat lähteneet liikkeelle hankkeen toimista tai tilaisuuksista. Näiden näkyväksi tekeminen ja onnistunut tiedottaminen ovat yksiä hanketyöskentelyn kulmakiviä ja monesti myös kompastuksia.
On myös olennaista muistaa, että hankkeen ei ole ikinä tarkoituskaan tuoda mitään valmiiksi tai olla itsessään pysyvä tapa toimia. Hankkeet aloittavat jotain, luovat alustoja, muodostavat sysäyksiä ja saattavat ihmisiä yhteen. Hanke ei tee kenenkään myyntityötä toisen puolesta, hanke ei luo valmiiksi pureskeltuja ratkaisuja eikä hanke ratkaise kaikkia ongelmia kerralla. Hanke mahdollistaa, aloittaa ja edistää. Loppu on toimijoiden omissa käsissä. On siis virheellinen kuvitelma olettaakaan, että tulisi mikään hanke, joka tuo asiakkaat nenän eteen tai yhteistyökumppanit suoraan puhelimen päähän. Loppusilaus on aina yrittäjän omissa käsissä.
Luotsie+ -hanke jatkaa vielä kolmen kuukauden ajan. Tulossa on ainakin lopputilaisuus 3.2. Lappeenrannassa, aamukahvitilaisuuksia alkuvuodesta ja hankkeelle loppujulkaisu. Blogia seuraamalla pysyt ajantasalla siitä, missä mennään!
Heini Kähkönen
projektipäällikkö
Hyvä kirjoitus Heini!
VastaaPoista