”Liiketoiminnan päämäärät ja arvonluonnin edellytykset ovat muuttuneet merkittävästi. On selvää, että seuraavat vuoden ja vuosikymmenet tulevat olemaan hyvin erilaisia verrattuna erilaisiin vuosikymmeniin, kun laajat ja arvaamattomat muutokset – kuten kasvava yhteiskunnallinen eriarvoisuus, nopeat teknologiset hyppäykset, jatkuvat taloushaasteet ja eskaloituva ympäristökriisi – pakottavat yritykset ja organisaatiot arvioimaan uudelleen oman olemassaolonsa perusteita, rooliaan ja toimintatapojaan.
…
Arvonluonnin ja yritystoiminnan uudella aallolla yhä useampi yritys on oivaltanut, että pelkän taloudellisen ja funktionaalisen arvon luominen ei enää riitä markkinoilla menestymiseen, vaan yrityksen tulisi pyrkiä synnyttämään myös laajaa kulttuurista ja sosiaalista arvoa.”
Nuppu Gävert ja Ville Tikka, Wevolve
Liikemaailma muuttuu kovaa vauhtia. Kaikissa kehittyneissä maissa teollisuuden osuus kokonaistuotannosta on laskenut monta vuosikymmentä, kun taas aineettoman pääoman merkitys on noussut. Samanlainen kehityssuunta on menossa myös muualla maailmassa, kuten Kiinassa. Muotoiluosaaminen, brändit ja tekijänoikeudet kasvattavat kaiken aikaa merkitystään liiketoiminnassa aineellisten investointien merkitysten pienentyessä. Suomessa vuonna 2013 teollisuuden aineettomat investoinnit ylittivät aineelliset noin 200 miljoonalla eurolla. Ero olisi ollut aineettomien hyväksi vieläkin suurempi, jos kaikki aineettomat erät, kuten henkilöstön koulutus, olisivat arvioissa mukana.
Vierailin viime viikolla kahdessa eri tilaisuudessa, joiden teema kietoutui sen ympärille, kuinka aineettomuus ja luovuus tuovat tuotteille ja palveluille lisäarvoa. Tutustuin myös
Työ- ja elinkeinoministeriön tuoreeseen julkaisuun ”Aineeton arvo – Talouden uusi menestystekijä” (
luettavissa kokonaisuudessaan tämän linkin takana).
Ensinnäkin mitä tarkoitetaan, kun puhumme aineettomalla arvonluonnilla? Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori
Anu Puusa määrittelee ilmiön näin:
”Aineettoman pääoman voi määritellä ei-rahalliseksi pääomaksi, joka ei ole konkreettista, mutta jolla on arvoa ja joka tuottaa tulevaisuuden voittoja. Se on tietoa, joka on mahdollista muuttaa arvoksi. Sen voidaan ajatella viittaavan sellaisiin organisaation resursseihin tai voimavaroihin, joita ei pääosin huomioida tilinpäätöksessä varallisuutena, mutta joilla kuitenkin on merkittävä vaikutus yrityksen tulokseen kaikilla mittareilla mitattuna. Aineetonta pääomaa ilmiönä luonnehtii aika-, paikka-, tilanne-, henkilö- ja organisaatiosidonnaisuus – toisin sanoen tapauskohtaisuus ja siitä juontuva epävakaisuus.”
Reilu viikko sitten Helsingissä luovien alojen valtakunnallisessa
Rysä 2015 -tapahtumassa kuulin muutamia konreettisia esimerkkejä nykypäivän uudenlaisesta, aineettomaan pääomaan pitkälti perustuvasta liiketoiminnasta. Tässä niistä esittelyssä kaksi.
Tuore suomalainen panimo
Kyrö Distillery on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt niittää ginillään kansainvälistä mainetta ja saanut tuotteitaan myyntiin laajasti. Tuotanto on viimeisen puolen vuoden aikana kymmenenkertaistunut. Yritys kertoi laittaneensa brändäykseen vähintään yhtä paljon rahaa kuin aineelliseen pääomaan, ja tuo panostus on kannattanut. Markkinointi ei ole ollut vain kuluerä ja ajanhukkaa itse panimotyöltä, vaan olennainen investointi ja tärkeä osa yritystoimintaa. Panimon brändi on jo nyt hyvin vahva ja näkyminen sosiaalisessa mediassa vankkaa. Paikallisuus ja laatu ovat tekijöitä, joihin nykyajan kuluttaja haluaa panostaa – tämä mahdollistaa Kyrö Distilleryn kaltaisten menestyjien onnistumisen. Mainoskampanja on ollut menestystarina huolimatta siitä, että tuotteiden perinteinen mainostaminen ei Suomen alkoholilain puitteissa ole edes mahdollista.
Töttöröö Network edustaa vielä vahvemmin aineettoman pääoman nykymuotoa. Töttöröö on ensimmäinen ja ainoa suomalainen Youtube-verkosto, joka toimii välittäjänä nuorten youtubettajien ja mainostajien välillä. Media on murroksessa ja nykyisistä 13–29 -vuotiasta Youtube on kanava, joka tavoittaa 96% kuukausittain. Suosituimmat ”tubettajat” ovat nykyisin nuorison supertähtiä, joiden kautta tämän kohderyhmän tavoittaminen on nykyisin luontevinta. Esimerkkinä Youtuben voimasta nostettiin esille ruotsalainen tubettaja, joka on Yhdysvalloissa toiseksi tunnetuin julkisuuden henkilö nuorten keskuudessa – vaikka nimi ei luultavasti suurimmalle osalle yli 30-vuotiaista sano yhtään mitään. Töttöröön pääoma on yrityksen ja sen verkostoon kuuluvien Youtubeen sisältöä tekevien nuorten aineeton osaaminen, josta ollaan valmiita maksamaan.
Vajaa viikko sitten vierailin myös
LUT Lasertaideresidenssin päätösseminaarissa Lappeenrannassa. Residenssi tarjosi taiteilijoille ainutlaatuisen tilaisuuden päästä tekemään taidetta ylipiston lasertekniikkaa hyväksi käyttäen. Hakemuksia residenssiin tuli reilusti päälle sata, ja mukaan valittiin kahdeksan kuvataiteilijaa. Residenssityöskentelyn tuloksia on tällä hetkellä nähtävissä taidenäyttelyssä Saimaan ammattikorkeakoulun tiloissa. Se mitä taideresidenssissä syntyi, on mainio osoitus insinöörien ja taiteilijoiden yhteistyön hedelmällisyydestä. Toinen osapuoli tuo mukanaan visuaalista osaamista ja haastaa uudenlaiseen ajatteluun. Toinen osapuoli taas tuo konetietämyksen, käytännöllisyyden ja loogisuuden. Kumpaakin tarvitaan uuden synnyttämiseen. Ajattelutapaa voi soveltaa laajemminkin – miksei taidetta voisi upottaa lisäarvoa tuomaan jo lähtökohtaisesti vaikkapa talojen suunnittelussa ja teollisuudessa? Tulevaisuudessa uudenlaiset ajattelutavat, visuaalisuus ja muotoilu ovat lisäarvoja, joilla taloutemme voi kilpailla halpakopioita ja massatuotantoa vastaan.
Lisää Lares-projektista voit lukea
tästä linkistä!
Kaikki tekstissä käytetyt lainaukset ja faktat on otettu Työ- ja elinkeinoministeriön ”Aineeton arvo – Talouden uusi menestystekijä” oppaasta 22/2015.
Kuvat Lares-projektin päätösseminaarista ja näyttelyn avajaisista.
Heini Kähkönen
